21.8.2015

Alempien oikeuksien ratkaisut

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 28.9.2012 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 21.5.2013 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Tuija Turpeinen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Esko Randelin, Riitta-Liisa Hietala ja Ari Kyllönen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuomiollaan 28.9.2012 lainvoimaisesti lukenut B:n syyksi törkeän veropetoksen (esirikos) ja A:n syyksi törkeän rahanpesun.

2. Käräjäoikeuden tuomion mukaan B oli rakennustoimintaa harjoittaneena elinkeinonharjoittajana veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt ilmoittautua arvonlisäverovelvolliseksi elinkeinonharjoittajaksi, jättänyt rakennustoimintaansa liittyneet arvonlisäverot tilittämättä ajalta 1.1.2009 - 31.3.2011 ja laiminlyönyt elinkeinotoiminnasta saamaansa tuloa koskevien veroilmoitusten tekemisen verovuosilta 2006 - 2010. B on velvoitettu suorittamaan Verohallinnolle vahingonkorvauksena hänen menettelynsä johdosta määräämättä jääneet tulo- ja arvonlisäverot yhteensä 237 245,46 euroa korkoineen.

3. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A oli 1.1.2006 - 31.3.2011 peittääkseen tai häivyttääkseen B:n syyksi luetun törkeän veropetoksen tuottaman taloudellisen hyödyn 237 245,46 euroa ottanut vastaan, käyttänyt, luovuttanut, siirtänyt ja välittänyt sanottua hyötyä. A oli muun muassa ottanut pankkitililleen suorituksia rakennuskohteiden ostajilta, maksanut tililtään rakennustoimintaan liittyviä kuluja, ottanut nimiinsä omakotitalon ja määräalan, myynyt määräalasta tontteja B:n niille rakentamien pientalojen ostajille sekä ostanut B:ltä tontin paritalon rakentamiseksi hänelle itselleen ja eräälle ulkopuoliselle rakennuttajalle.

4. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut, että rahanpesurikoksen kohteena oleva A:n omistama paritalo-osuus (puolet kiinteistöstä ja hallinnonjakosopimuksen mukainen oikeus asuntoon sekä maapohjaan) tuomitaan valtiolle menetetyksi. Verohallinto on puolestaan asianomistajana vaatinut, että paritalo-osuus kohdistetaan ensisijaisesti vahingonkorvauksena Verohallinnon niiden korvaussaatavien kattamiseksi, jotka ovat syntyneet esirikoksesta törkeästä veropetoksesta. Käräjäoikeus on katsonut, että Verohallinnon vaatimukseen tuli soveltaa rikoksen tekoajan jälkeen 1.5.2012 voimaan tullutta rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momenttia (187/2012), joka oli lievempi kuin tekoajan laki. Käräjäoikeuden mukaan paritalo-osuus ei kuitenkaan ollut laadultaan sellaista omaisuutta, joka lainkohdan mukaan voitiin tuomita vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Tämän vuoksi käräjäoikeus on tuominnut A:n menettämään valtiolle sanotun paritalo-osuuden.

5. Hovioikeus, jossa Verohallinto on uudistanut paritalo-osuutta koskevan vaatimuksensa, ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

6. Verohallinto on valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle uudistanut edelleen vaatimuksensa paritalo-osuuden tuomitsemisesta vahingonkorvauksena sille esirikoksen asianomistajana. Syyttäjä ja A ovat vastauksissaan hyväksyneet vaatimuksen.

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko rahanpesun kohteena ollut paritalo-osuus tuomita Verohallinnolle vahingonkorvauksena rahanpesun esirikoksella aiheutetusta vahingosta.

Sovellettava laki

8. Rikoslain 32 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan omaisuus, joka on ollut rahanpesun kohteena, on tuomittava valtiolle menetetyksi.

9. Mainittuun 12 §:ään on 1.5.2012 voimaan tulleella lailla (187/2012) lisätty uusi 3 momentti. Sen mukaan rahanpesun kohteena ollut omaisuus voidaan valtiolle menetetyksi tuomitsemisen asemesta tuomita esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena, jos omaisuus on laadultaan tähän sopivaa eikä vahingonkorvausta tai edunpalautusta hänelle ole suoritettu, noudattaen soveltuvin osin, mitä 10 luvun 2 §:n 3 momentissa säädetään. Omaisuus on kuitenkin tuomittava menetetyksi, jollei se ole laadultaan sopivaa tai sitä ei voida tuomita loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena 10 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun esteen vuoksi. Tällöin esirikoksella loukatun oikeudesta saada valtion varoista vahingonkorvausta tai edunpalautusta vastaava määrä noudatetaan soveltuvin osin, mitä 10 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään. Lakiin ei ole aikaisemmin sisältynyt vastaavanlaista säännöstä.

10. Koska rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momentti ei ole ollut voimassa A:n syyksi luetun törkeän rahanpesun tekoaikana, on ensin ratkaistava, sovelletaanko asiassa vanhaa vai uutta lakia.

11. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin pykälän 2 momentin nojalla uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

12. Menettämisseuraamus on rikokseen perustuva seuraamus (HE 80/2000 vp s. 4). Lievemmän lain periaatetta koskevaa rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momenttia on perusteltua soveltaa myös menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen (KKO 2011:61).

13. Rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momentin säännös koskee rahanpesun esirikoksella loukatun vahingonkorvaus- tai edunpalautusvaatimuksen ja rahanpesun kohteena olleeseen omaisuuteen kohdistuvan menettämisseuraamusvaatimuksen yhteensovittamista. Toisin kuin rikoksen tekoaikana voimassa ollut laki, mainittu säännös mahdollistaa sen, ettei rahanpesun kohteena ollutta omaisuutta tuomita valtiolle menetetyksi. Kun omaisuus tuomitaan esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena, vastaaja menettää tällöinkin oikeutensa omaisuuteen. Tällaista lopputulosta on kuitenkin perusteltua pitää rikosoikeudellisesti lievempänä kuin omaisuuden menettämistä valtiolle. Asiassa on siten sovellettava rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momenttia.

Syyttäjän ja A:n vastausten merkityksestä

14. Menettämisseuraamus tarkoittaa omaisuuden tuomitsemista valtiolle. Tällaisesta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta asianosaisilla ei ole oikeutta sopia keskenään. Harkittaessa, onko omaisuus menetetyksi tuomitsemisen asemesta tuomittava esirikoksella loukatulle rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momentin nojalla, kysymys on samalla menettämisseuraamuksen edellytysten arvioinnista. Sen vuoksi sillä seikalla, että syyttäjä ja A ovat hyväksyneet paritalo-osuuden tuomitsemisen Verohallinnolle vahingonkorvauksena, ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa.

Rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momentin tulkinta

15. Kuten rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momentin sanamuodosta ilmenee, rahanpesun kohteena ollut omaisuus on esirikoksella loukatun vaatimuksesta huolimatta tuomittava valtiolle menetetyksi, jos omaisuus ei ole laadultaan sopivaa sen tuomitsemiseksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Lainkohdan esitöissä on tältä osin todettu, että rahanpesuun liittyvä konfiskaatio voi kohdistua monenlaiseen omaisuuteen kuten esimerkiksi kiinteistöihin, autoihin tai rahaan. Lainkohdassa mainittu ilmaisu "laadultaan sopiva" viittaa siihen, että asianomistajan vaade voi saada etusijan lähinnä vain silloin, kun kyseessä on raha. Ei nimittäin olisi mielekästä mahdollistaa edunpalautusta sellaiseen omaisuuslajiin, jota asianomistaja ei ole alkuaan omistanut. Jos omaisuus tuomitaan valtiolle menetetyksi, esirikoksella loukatulla olisi kuitenkin oikeus saada vahingonkorvausta tai edunpalautusta vastaava määrä valtion varoista siten kuin 10 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään. Valtion vastuu rajoittuisi kuitenkin rahanpesun kohteena olleen omaisuuden arvon määrään (HE 138/2011 vp s. 12).

16. Rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momentin säätämisen tarkoituksena on ollut rahanpesun esirikoksella loukatun aseman parantaminen mahdollistamalla vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen saaminen rahanpesun kohteena olleesta omaisuudesta (HE 138/2011 vp s. 8 ja 12 sekä LaVM 2/2012 vp s. 4). Kun rahanpesun kohteena olleen omaisuuden menetetyksi tuomitseminen on pakollista, syrjäyttää menettämisseuraamus asianomistajan korvausvaatimuksen muissa kuin sanotussa säännöksessä tarkoitetuissa tapauksissa. Esirikoksella loukatun oikeus voidaan toteuttaa joko tuomitsemalla rahanpesun kohteena ollut omaisuus suoraan loukatulle tai, jos näin ei voida menetellä esimerkiksi omaisuuden laadun vuoksi, suorittamalla hänelle menettämisseuraamusta vastaava määrä valtion varoista.

17. Vahingonkorvauksella tarkoitetaan yleensä aiheutetun vahingon hyvittämistä rahana. Käytännössä harvinaista on, että vahingonkorvausvelvollisuus käsittäisi luontoissuorituksen, esimerkiksi vahingoitetun esineen ennalleen saattamisen. Edunpalautuksesta on kysymys esimerkiksi silloin, kun rikoksella loukatulle tuomitaan rikoksen tuottama etu, joka ei suoranaisesti vastaa rikoksella aiheutunutta varallisuuden vähentymistä, esimerkiksi rikoksesta saadun hyödyn tuotto (HE 80/2000 vp s. 23).

18. B:n syyksi luetusta törkeästä veropetoksesta Verohallinnolle aiheutunut vahinko on ollut taloudellinen ja ilmennyt saamatta jääneinä veroina. Rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momentin sanamuoto ja sen edellä (kohta 15) selostetut esityöt viittaavat siihen, että laadultaan sopivana vahingonkorvauksena tällaisesta vahingosta voisi tulla kysymykseen lähinnä vain rahasuoritus. Esitöiden lausumat viittaavat edelleen lähinnä sellaisen muun omaisuuden asianomistajalle tuomitsemiseen, jonka asianomistaja on omistanut.

19. Laissa tai sen esitöissä ei kuitenkaan ole nimenomaisesti määritelty, mitä omaisuuden laadullisella sopivuudella tarkoitetaan. Pelkästään lain sanamuodon perusteella ei sen vuoksi voida luotettavasti päätellä, minkälainen omaisuus on mahdollista tuomita vahingonkorvauksena tällaisessa tilanteessa. Kysymystä harkittaessa on siten perusteltua kiinnittää huomiota myös lainkohdan eri tulkintavaihtoehtojen mahdollisiin seurauksiin.

20. Kun omaisuus tuomitaan menetetyksi valtiolle, sovellettavaksi tulevat sakon täytäntöönpanosta annetun lain yksityiskohtaiset säännökset menettämisseuraamuksen täytäntöönpanomenettelystä. Laissa säädetään muun muassa omaisuuden myynnistä täytäntöönpanotoimena, toimivaltaisista viranomaisista ja omaisuuden haltuun ottamisesta laadittavasta pöytäkirjasta (38, 41 ja 42 §). Lisäksi laissa säädetään velvollisuudesta arvioida menetetyksi tuomittu omaisuus ennen täytäntöönpanotoimeen ryhtymistä, jos kysymys on lainvoimaa vailla olevasta ratkaisusta tai kolmannen oikeudesta (43 §). Sakon täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen 21 §:ssä säädetään tarkemmin menetetyksi tuomitun omaisuuden arvioimismenettelystä.

21. Kiinteistön määräosan tai muun vastaavan omaisuuden tuomitseminen vahingonkorvauksena taloudellisesta vahingosta tarkoittaisi sitä, että omaisuus tulisi ensin realisoida, tai että tuomioistuin määräisi menettämisseuraamuksen tuomitessaan samalla sillä tehtävän suorituksen suuruuden. Tässä asiassa paritalo-osuus on määrätty arvomääräisen saatavan turvaamiseksi vakuustakavarikkoon, vaikka rahanpesun kohteena se olisi tullut tuomita esineellisesti menetetyksi. Esineellisessä menettämisseuraamuksessa ei ole tarpeen määrittää omaisuuden käypää arvoa realisoinnissa. Vaikka asianosaiset ovat ilmoittaneet suostuvansa paritalo-osuuden tuomitsemiseen Verohallinnolle vahingonkorvauksena, ei tällä myöntymisellä ole otettu oikeudenkäynnissä kantaa omaisuudella tapahtuvan suorituksen suuruuteen.

22. Tarkoituksenmukaisena ei ylipäätään voida pitää sitä, että vahingonkorvauksena asianomistajalle tuomittavan omaisuuden arvon määrittäminen johtaisi rikossyytettä koskevan oikeudenkäynnin huomattavaan laajentumiseen. Arvon määrittämiseen liittyvä selvitystarve puoltaisi arviota, jonka mukaan muu omaisuus kuin raha ei ole sopiva asianomistajalle tuomittavaksi. Jos taas omaisuus määrättäisiin realisoitavaksi, realisointitulos vaikuttaisi suoraan vahingonkorvausvelkojan ja -velallisen keskinäiseen oikeussuhteeseen. Laissa ei kuitenkaan ole tällaista tilannetta varten asiaan osallisten oikeuksia eikä omaisuuden arvon määrittämisen ja realisointimenettelyn asianmukaisuutta turvaavia säännöksiä. Sanotunlaisten säännösten säätämättä jättäminen jo sinällään viittaa siihen, ettei lain tarkoituksena lähtökohtaisesti ole muun rahanpesun kohteena olleen omaisuuden kuin rahan tuomitseminen esirikoksen asianomistajalle.

23. Huomioon on otettava myös se, että rahanpesun kohteena olleen omaisuuden tuomitseminen menetetyksi valtiolle ei tarkoita sitä, ettei esirikoksella loukattu voisi saada sen arvosta suoritusta saatavalleen. Rikoslain 32 luvun 12 §:n 3 momentissa viitatun rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskus voi asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta päättää, että täytäntöön pantua menettämisseuraamusta vastaava määrä suoritetaan valtion varoista.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

24. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei paritalo-osuus ole laadultaan sopiva tuomittavaksi Verohallinnolle vahingonkorvauksena taloudellisesta vahingosta, joka sille on esirikoksella aiheutunut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Ilkka Rautio, Jukka Sippo, Pekka Koponen ja Mika Huovila. Esittelijä Jukka Siro.